Mitä se ei tarkoita kun olen roolipeliseuran puheenjohtaja?

Tulin valituksi myös ensi vuodelle Suomen roolipeliseura ry:n puheenjohtajaksi. Nyt onkin siis hyvä avautua siitä, mitä se ei tarkoita. 

Kun tapaan uusia roolipeliharrastajia, minut usein esitellään tittelillä “Suomen roolipeliseuran puheenjohtaja”. Minulle itselleni tuo tuttu pesti kuvaa hyvin sitä, mikä suhteeni tähän harrastukseen on, mutta joillekin titteli tuntuu luovan välillä varsin virheellisiä kuvitelmia.

Olenko pomottava byrokraatti vai elitistinen wannabe-skenejulkkis? Vai ehkä puheenjohtajuus tuo pääsylipun johonkin salaiseen sisäpiiriin, josta vain tietäjät tietävät? Vai olenko jotenkin erityisen kokenut ja taitava harrastaja, joka on tietojensa ja taitojensa takia noussut tällaiseen pramean kuuloiseen johtoasemaan?

Mitä se siis tarkoittaa, että on roolipeliseuran puheenjohtaja?

Nouseeko valta hattuun?

Suomen roolipeliseura on lakiteknisesti rekisteröity yhdistys, siitä kertoo se nimen perässä oleva “ry”. Yhdistyksiä kutsutaan usein myös järjestöiksi, joten sekin sana saattaa tässä tekstissä synonyyminä sekaan lipsahtaa. Puheenjohtajan pesti on yhdistyslain vaatima luottamustehtävä. Jotta yhdistys voidaan perustaa, sillä pitää olla vähintään kolme jäsentä, sekä puheenjohtaja. Lakiteknisesti puheenjohtaja on ainoa pakollinen yhdistyksen edustaja ja sitä kautta tärkein toimihenkilö. 

Suomen roolipeliseura ry:ssä eli tuttavallisemmin SRS:ssä, kuten suurimmassa osassa suomalaisia yhdistyksiä, puheenjohtajan pesti on palkatonta vapaaehtoistyötä. Harvalla harrastejärjestöllä on palkattuja työntekijöitä. SRS:ssä en ole puheenjohtajana myöskään koskaan ollut ainoa, jolla on oikeus allekirjoittaa sopimuksia yhdistyksen puolesta, eikä minulla ole koskaan ollut pääsyä seuran pankkitilille. 

Yleensä puheenjohtajan lisäksi yhdistyksillä on hallitus, eli joukko muita yhdistyksen jäsenten valitsemia tyyppejä, joiden työtä puheenjohtaja johtaa. Yhdistyksen säännöissä kuvaillaan, minkälaisista asioista hallitus voi päättää ja muut asiat pitää sitten päättää koko yhdistyksen jäsenten kesken. Diktatuurista ei siis ole kyse. 

Koska SRS:n kaltaiset yhdistykset toimivat yleensä vapaaehtoispohjalta, sellaisen työn johtaminen vaatii osallistujalähtöistä otetta. Vaikka termi on puheenjohtaja, oikeastaan puheenjohtaja enemmän ohjaa yhdistyksen työtä kuin määräilee ketään. Hieno trendisana fasilitointi kuvaa puuhaa tai ainakin omaa tyyliäni siinä hyvin. 

Yhdistyslain mukaan yhdistyksen korkein päätäntävalta on yhdistyksen jäsenillä. Yleensä yhdistys tekee päätöksiä ja hoitaa asioitaan kahdenlaisissa kokouksissa: kaikkien jäsenten yhteisissä kokouksissa (vuosikokous tai kevät-/syyskokous) ja hieman useammin järjestettävissä hallituksen kokouksissa. Molempien järjestämisestä vastaa puheenjohtaja, vaikkakin yleensä käytännössä hommaa ei tarvitse yksin tehdä. Hallituksen kokouksiin kutsutaan yleensä hallituksen lisäksi myös muita yhdistyksen aktiiveja ja monessa yhdistyksessä kenellä tahansa jäsenillä on myös oikeus osallistua vähintään kuulijana. 

Jokaisen toimikauden jälkeen hallitus laatii toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, jotka esitellään jäsenistölle, jotta jäsenet voivat päättää, onko puheenjohtaja ja hallitus tehnyt sellaisia asioita, joista heidät valittaessa yhdessä sovittiin.

Valta ei siis juuri pääse nousemaan puheenjohtajan hattuun, koska sitä ei kovin paljoa ole ja loppukädessä puuhat on raportoitava jäsenistölle. Lähinnä on kyse on siis vastuutehtävästä.

Painaako vastuu?

Lyhyesti: Kyllä. Pitkästi: No, en nyt ala avautumaan, mutta todellakin kyllä.

Lain mukaan puheenjohtaja vastaa siitä, että yhdistyksen paperityöt on kunnossa ja tiedot ajan tasalla yhdistyksiä valvovalla Patentti- ja rekisterihallituksella. Käytännössä apuna on yleensä hallituksesta valitut sihteeri ja usein myös taloudenhoitaja, mutta pohjimmiltaan vastuu on puheenjohtajlala. 

Kun vastuu painaa, houkutus tehdä hommat itse tai mikromanageroida, jos ne ei muilla tunnu hoituvan on suuri. Mutta sitten vastuu kaatuu vielä vahvemmin omaan niskaan. 

Yhteydenotot yhdistyksen suuntaan tulevat usein suoraan puheenjohtajalle, vaikka viesti liittyisi jonkun muun yhdistyksen toimijan pestiin selkeämmin. Välillä puheenjohtajana tulee olo kuin olisin vanhan ajan puhelinkeskuksen työntekijä: heittelen yhteydenottoja ystävällisin saatesanoin oikeaan osoitteeseensa. Onneksi sen saa tehdä sähköpostitse silloin kun itselle sopii.

Jos ei mammonaa, niin onhan sentään mainetta?

Yhdistykset saavat silloin tällöin kutsuja erilaisiin kissanristiäisiin. SRS:n tapauksessa tällaisia edustustehtäviä ovat olleet esimerkiksi Ropeconin sitsit, muiden roolipelijärjestöjen vuosijuhlat ja Suomen pelimuseon Astuit ansaan! -pöytäroolipelinäyttelyn avajaiset. Usein luonnollisin yhdistyksen edustaja on puheenjohtaja, mutta itse olen kasvanut sellaiseen järjestökulttuuriin, että edustushommia jaetaan hallituksen kesken. 

Käytännössä myös paikkakunta vaikuttaa edustushommiin osallistumiseen, sillä vaikka joskus tapahtuma on yhdistyksen edustajalle ilmainen, matkakuluja harvemmin korvataan kutsujan tai yhdistyksen pussista. Edustushommia on järkevä jakaa myös sen mukaan, mikä on kenenkin hallituslaisen kiinnostuksen kohde. 

Tietysti jos yhdistyksestä kirjoitetaan vaikkapa blogaus tai toimintaa esittelevä lehtijuttu, siinä usein mainitaan nimenomaan puheenjohtaja. Toimittajilla on tapana kysyä ensimmäisenä haastatelua yhdistyksen puheenjohtajlta, koska se on heille helpointa. Se tuo tietysti jonkinlaista tunnistettavuutta harrastuspiireissä. 

Nimi-naamatuttuus poikii usein kutsuja kiinnostaviin projekteihin. En kylläkään tiedä, onko nimenomaan SRS:n puheenjohtajuus ollut syy siihen, että minut on johonkin tapahtumaan pyydetty puhujaksi tai projektiin osallistumaan. Todennäköisesti.

Omassa mielessäni vastuu yhdistyksestä tosin kampittaa henkilökohtaisen maineen keräämistä. Yhdistykselle ei ole hyväksi, jos ainoastaan puheenjohtaja on yhteistyökumppaneille tuttu hahmo, sillä entä sitten, kun se ainoa tuttu yhdistyksen toimija jää toiminnasta pois? Ei ole kauhean hauskaa, jos vielä viisi vuotta toiminnasta pois jäätyäsi joku soittele ja kyselee jonkun vanhan yhdistyksen nykyisiä kuulumisia. 

Etenkin Suomen roolipeliseuran alkuvuosina vähän pelkäsin sitä, että seura henkilöityisi puheenjohtajaansa, etenkin kun tein puheenjohtajuuden ohella myös paljon tiedottajan hommia. Teimmekin silloisen varapuheenjohtajan Pauli Hulkkosen kanssa sellaisen diilin, että hän hoiti pääosan seuran ulkopuolisista edustushommista, ikään kuin ulkoministerinä.

Kun seura palkittiin Ropeconissa 2018 Vuoden peliteko -palkinnolla, palkitoa meni pyynnöstäni vastaanottamaan Paulin johdolla joukko hallituslaisia ja toimihenkilöitä. Olin hirveän ylpeä ja onnellinen tunnustuksesta ja olisi varmasti ollut hieno fiilis ottaa vastaan aplodit hyvästä työstä, mutta minulla oli sellainen olo, että olisi tärkeämpää, että seurasta näkyisi conikävijöille vähän sitä seuran somepostauksia tykittelevää puheenjohtaja monipuolisempi kuva. 

Taitava yhdistystoimija varmaan kuitenkin pitää olla?

Puheenjohtajan ei oikeastaan tarvitse olla järjestöasiantuntija. Tärkeintä on osata kommunikoida muiden yhdistyksen toimijoiden kanssa aktiivisesti ja olla kiinnostunut siitä, mitä yhdistyksessä tehdään ja mitä muut yhdistysläiset ajattelevat. Siihen ei auta vaikka osaisit yhdistyslain ulkoa etu- ja takaperin. 

Puheenjohtajan pestin käytännön sisältö vaihtelee sen mukaan, minkälainen lafka on johdettavana. Taidoiksi riittää kyky kommunikoida, kalenteroida ja etsiä tietoa. Yhdistysbyrokratia on Suomessa lopulta aika helppoa hoitaa. Valmiita malleja kokouksien pitämiseen ja toiminnan suunnittelemiseen löytyy pilvin pimein. 

Lakisääteisesti puheenjohtajan tehtäviin kuuluu yhdistyksen kokousten koollekutsuminen, puheen johtaminen kokouksissa ja sopimusten allekirjoittaminen sun muun byrokratian huolehtiminen yhdistyksen nimissä. SRS:n kohdalla, kuten monissa muissakin aktiivisemmissa yhdistyksissä, vastuuta on jaettu hallituksen kesken. Suomen roolipeliseurassa jäsenistö valitsee puheenjohtajan lisäksi myös varapuheenjohtajan, joka on käytännössä hyvin tasavertainen työpari puheenjohtajan kanssa. 

Hallituksen työn johtaminen kuulostaa ehkä korkea-arvoiselta pomotushommalta, mutta käytännössä se on enemmänkin matkaoppaan hommaa. On muistuttelua aikatauluista ja hoidettavista asioista, keskustelujen avaamista siitä mitä halutaan tehdä ja miten tavoitteisin päästään. 

Itse toki aikanaan Oulun yliopistolla kävin kuuntelemassa useamman ylioppilaskunnan järjestämän luennon yhdistystoiminnasta. Niistä oli apua etenkin taloudenhoitajana kirjanpitohommissa ja sihteeröinnissä, mutta tietysti myös puheenjohtajana. Jos koulutuksia siis on tarjolla, totta kai ne kannattaa.

Mitä se siis tarkoittaa?

Roolipeliyhdistyksen puheenjohtajuus tarkoittaa siis minulle lähinnä vastuuta. Se, että olen puheenjohtaja tarkoittaa, että koen seuran tavoitteen tärkeäksi ja tykkään tehdä vapaaehtoistyötä roolipeliskenen parantamiseksi. Ja että olen niin kiinnostunut tästä hommasta, että haluan ottaa vastuuta siitä, että yhdessä sovitut jutut muistetaan tehdä.

Suomen roolipeliseura ry on muuten ainut yhdistys, jonka puheenjohtaja olen koskaan ollut. Muissa yhdistyksissä olen kyllä ollut aiemmin hallituksen jäsenenä ja hoitanut muunmuassa taloudenhoitajan, sihteerin ja tiedottajan pestejä. 

Lempi pestini yhdistyksissä ei itseasiassa ole puheenjohtajan homma, vaan kaikkein eniten tykkään viestintähommista. Puheenjohtajuuskin on mukavaa, etenkin kun siinä näkee ja kuulee niin hyvin mitä kaikkea jännää skenessä tapahtuu. Mieluusti luovutan vasaran myös eteenpäin – tervetuloa siis ensi vuosikokouksessa ehdolle puheenjohtajaksi, jos tämä teksti puhutteli niin pitkään että luit tänne asti! 😉

Lue täältä lisää Suomen roolipeliseura ry:n vapaaehtoistehtävistä!