Skenevalelääkärin tutkimuspäiväkirja: Ensikatsaus tuloksiin

Tässä blogissa tarjoilen tekstimuodossa skenevalelääkärin tutkimukset ja diagnoosin kotimaisen pöytäroolipeliskenen tilanteesta suunnilleen sellaisena kuin se Alfaconin avajaisissa esitettiin – tosin huomattavasti vähemmillä mikkeli-kikkeli vitseillä höystettynä ja joillain tarkennuksilla. 

Alfaconissa perinteisesti esittelemäni skenekatsauksen pohjalla on laatimani kolmisivuinen Google-kyselylomake, johon kutsun vastaamaan kaikkia pöytäroolipelejä harrastavia. Tällä kertaa kyselyssä vastattavana oli 2 monivalintakysymystä ja 9 avovastauskysymystä ja sen täyttämiseen luultavasti kului 10-15 minuuttia, riippuen täyttäjän kirjoitusinnosta. Osa kyselyn kysymyksistä pysyy vuodesta toiseen samana, osa vaihtuu ajankohtaisten teemojen mukaan. 

Aiempina vuosina kyselyyn on yhdistetty myös conin käytännön kysymyksiä esim. kiinnostuksesta ohjelmiin tai saunavuoropreferensseihin, mutta tänä vuonna kysely oli vain skenevalelääkärin käytössä. Tänä vuonna kyselyä levitettiin Roolipelit- ja SRS:n Discord-servereillä, Roolipelaajien Suomi Facebook -ryhmässä ja omissa someissani. 

Sain kyselyyn 106 vastausta, mikä oli aikamoinen jytky. Kun tein kyselyn vuonna 2018 ensimmäisen kerran, vastaajia oli 27 ja seuraavana vuonna 2019 vastaajia oli 29. Vuonna 2020 kyselyyn löysi enemmän väkeä Alfaconin ulkopulelta ja vastaajia oli jo 50. Tuplat oli silti aikamoinen yllätys, etenkin kun kysely oli muistaakseni tällä kertaa auki lyhemmän aikaa kuin aiemmin.

Pöytäroolipelien harrastajien määrää on vaikea arvioida, mutta esimerkiksi Roolipelaajien Suomi Fb-ryhmässä on 4800 jäsentä. Jos tuota lukua voisi käyttää jonkinlaisena arviona harrastajista, kyselyn vastausprosentti olisi 2,21%. Kattava satunnaisotanta tämä ei tietenkään ole, mutta näillä luvuilla voisi jo tehdä oikeaakin tiedettä aineiston rajoitteet huomioiden. 

Tältä tekstiltä on kuitenkin turha odottaa sitä tieteellisyyttä, sen aika on myöhemmin. Jonkinlaisia skeneä puhuttavia teemoja vastauksista oli helppo jopa skenevaletohtorin löytää.

Potilaan yleinen tilanne 

Ensimmäiseksi kysely kartoitti, mitä roolipelipuuhia vastaajat olivat viimeisen kuukauden aikana tehneet (eli käytännössä tammikuussa 2023). 

Vähintään noin puolet (48%) vastaajista oli roolipelannut kasvokkain, ollut jonkun epävirallisen roolipeliporukan jäsen, katsonut roolipeliaiheisai videoita, kehittynyt mielestään roolipelaajana tai pelinjohtajana, keskustellut roolipeliaiheista aktiivisesti kasvokkain, pelannut etäropeja, keskustellut roolipeliaiheista verkossa aktiivisesti ja kokenut ettei ehtinyt pelata niin paljon kuin haluaisi.

Harvinaisempia puuhia (enintään 20% vastaajista) olivat roolipelitapahtumassa käyminen, peliseuran löytämisen vaikeuden kokeminen ja useampaan kuin yhteen itselle uuteen roolipeliin tutustuminen. 

Näistä puuhastelulistoista selviää, että vastaajat ovat keskimäärin väkeä, jolle ei tuota vaikeuksia löytää peliseuraa, mutta ajasta on puutetta. Vastaajiksi on myös valikoitunut nimenoman niitä, jotka ilmeisen miellään keskustelvat roolipelaamisesta. Ei sinäänsä yllätys, koska kyselyä jaettiin nimenomaan netin ropeaiheisisa keskustelupaikoissa. 

Pöytäroolipelaaminen selvisi pandemiasta, mutta toipuminen on vielä käynnissä. Oli ilahduttavaa huomata, että moni (65%) oli päässyt pelaamaan kasvokkain. Etäroolipelaamisen suosi oli kasvanut selvästi pandemian aikana, esimerkiksi vuoden 2019 kyselyssä vain niukin naukin 18% kertoi etäpelanneensa kun luku nyt oli 49%. 

Lisäksi kyselin nyt ensimmäistä kertaa myös pöytäroolipelaamisen sukulaisharrastusten suosiosta kyselyyn vastaajien keskuudessa. Valittavana oli larppaus, tekstiropet, freeformit, kirjelarppaaminen, lautapelit ja figupelit. Kysymys oli muotoa “Oletko harrastanut viimeisen kuukauden aikana jotain muuta roolipelaamisen muotoa?”, mikä oli lopulta väärä muotoilu koska tuskin kovin moni laskee lautapelejä roolipelaamiseksi, mutta ilmeisesti ajatus ymmärrettiin.

Ehdottomasti suosituin liitännäisharrastuksista oli lautapelaaminen, jota 54% vastaajista kertoi harrastaneensa. Harvinaisempia harrasteita olivat tekstiroolipelit, figupelit ja larppaus, joita harrasti vain 10% vastaajista. Vain 9% vastaajista ei ollut harrastanut mitään listatuista sukulaisharrastuksista.

Larppaamisen vähäisyys hieman yllätti, mutta ehkä Alfaconin kävijöissä vain on enemmän larppaajia kuin kyselyyn vastanneissa – tai ehkä larppaajat eivät tykkää vastata pöytäroolipelaajille suunnattuihin kyselyihin. Kyseessä voi olla myös sama vaiva kuin roolipelitapahtumien tilastossa, eli että tammikuussa vain ei ole niin paljon mahdollisuuksia harrastaa.

Oireenkuva – mikä meitä nyt vaivaa?

Minkälaisia oireita ropeskenellä juuri nyt sitten on? Käydään seuraavaksi “Mitkä ovat tällä hetkellä mielestäsi pöytäroolipeliskenen tärkeimpiä kysymyksiä, haasteita tai ongelmia?” -kysymyksen vastauksista keräämiäni teemoja. Käytin avovastausten analysoimiseen hyvin kevyttä yhden iteraation teema-analyysiä ja rakensin oireenkuvaa varten neljä yleisimmin vastauksissa toistunutta teemaa. Käydäänpä seuraavaksi läpi nämä neljä skenen oiretta!

Oire 1: Dungeons & Dragons on liian iso. Tähän teemaan tuli todella paljon vastauksia, jotka vain päivittelivät sitä, että D&D on liian iso juttu ilman sen suurempaa tarkentamista. Tarkemmin asiaa pohtivissa vastauksissa tuumailtiin, että D&D on kyllä näyttävä lippulaiva, mutta jättää harrastuksen moninaisuuden varjoonsa ja antaa hyvin yksipuolisen kuvan siitä mitä roolipelaaminen on. Haasteena siis on, miten saamme moninaisemmat pelisysteemit esille kun yksi tyylilaji ja jopa vain yksi peli dominoi näin paljon.

Oire 2: Kynnys on liian korkea. Moni vastaus kertoi, että harrastuksen pariin on löytänyt paljon uusia pelaajia, mutta nämä eivät oikein tiedä mistä aloittaisviat. Myös osa kokeneemmista pelaajista potee peliseuran puutetta. Kynnys aloittaa pelinjohtajan ura koettiin edelleen liian korkeaksi, mikä on ollut aiemmissakin kyselytuloksissa kantava oire. Tämä teema herättää siis pohtimaan, kuinka saada toisilleen sopivat pelaajat kohtaamaan toisensa ja miten saada uudet kiinnostuneet pysymään mukana.

Oire 3: Kapitalismi on perseestä. D&D:n avoimen lisenssin muutoskohu dominoi ymmärrettävästi tämän teeman vastauksia, mutta harrastuksen kaupallistuminen huoletti muutenkin. Tekoälyvälineiden eettisyys arvelutti erityisesti taiteellisen työn arvon alentajina. Erilaisia etäpelaamisen kautta monelle tutuksi tulleita digitaalisia välineitä nähtiin paitsi mukavan lisänä, myös ikävänä rahastuksen välineenä. Muutamissa vastauksissa oltiin huolissaan siitä, että Suomen markkinoilla on vaikea kotimaisten pelien menestyä kun D&D dominoi markkinoita täälläkin eikä harrastajia ole tarpeeksi. Kapitalismin kiristyvä koura harrastuksen ympärillä herättää pohtimaan, miten tasapainottaa luova harrastus ja markkinatalouden realiteetit.

Oire 4: Tasa-arvo on vaikeaa. Tämä on toinen aiemmista kyselyistä tuttu teema. Tähän teemaan osuvien vastausten kertoman mukaan turvallisemman tilan vaatiminen nähdään edelleen skenessä moraalinvartijoimisena ja rankempien aiheiden käsittelyn totaalisena kieltämisenä pelipöydistä. Vastauksissa kuvattiin, kuinka meidänkin harrastuksessamme on edelleen seksismiä, rasismia ja muuta syrjintää, vaikka se ei kaikille harrastajille henkilökohtaisesti ole näkyvää. Myös oman pelin tai pelityylin pitäminen ainoana oikeana on edelleen haaste. Tämä teema ohjaa pohtimaan, kuinka antaa tilaa inklusiivisuudesta oppimiselle ilman, että siedetään huonoa käytöstä ja trollausta.

Voimavaroja ja voittoja

Oireiden lisäksi potilaalla on tietenkin myös voimavaroja ja takanaan myös voitokkaita seikkailuja, joiden tukemana puksutetaan eteenpäin. Kyselyssä kysyttiin haasteiden lisäksi kertomaan, mitkä asiat tai ilmiöt skenessä ovat erityisesti ilahduttaneet vastajaa.

Tässä aiheita, jotka ilahduttivat kyselyyn vastanneita eniten: Harrastuksen tunnettuus ja näkyvyys on lisääntynyt. Harrastajien onnistunut ja yhtenäinen reagointi haasteisiin, esim.  WoTC/Hasbro lisenssimuutoksiin. Inklusiivisuuden lisääntyminen, turvatyökalujen arkipäiväistyminen. Muidenkin pelien kuin vain D&D:n suosio. Olemme koko ajan aloittelijaystävällisempi skene. Uusia innokkaita pelaajia piisaa. On saatu upeita uusia (erityisesti kotimaisia) julkaisuja. Harrastajat ovat innokkaita, osa vanhoista on palannut harrastuksen pariin. Skene on monipuolinen ja moninainen.

Kuten varmaan jo huomasitkin, osa vastaajien skenessä näkemistä voimavaroista on suoria vastareaktioita oireisiin. Painotus aloittelijoihin ja uusien harrastajien huomioimiseen oli erityisen vahva teema näissä vastauksissa, mikä toivottavasti jo omalla painollaan auttaa lievittämään kynnyksen korkeus -oiretta.

Skenevalelääkärin diagnoosi skenen tilasta vuonna 2023

Skenevalelääkäri eli minä esittelemässä vuoden 2023 katsauksen tuloksia Alfaconissa, kuvaajana iki-ihana tiedepaparazzi Jukka ”Hiltsuliini<3” Hiltunen.

Yhteenvetona näin skenevalelääkärin valkotakki ylläni diagnosoin tähänastisissa tutkimustuloksissa havaituista oireista seuraavaa: 

Suomalainen pöytäroolipeliskene vaikuttaa kärsivän epätasapainon aiheuttamista kulumista. On tietysti aivan luonnollista suosia hyvin toimivaa ja tuttua, mutta kaikkien skenen osien tasapaino on tärkeää rasitusvammojen välttämiseksi. 

Osa oireista on yleisiä ja vaarattomia, joskin kiusallisia sivuvaikutuksia asianmukaisesta hoidosta. Esimerkiksi korjausliikkeet inklusiivisuuden lisäämiseksi kaipaavat edelleen sitkeää juurruttamista, niin sivuvaikutuksina ilmenevät kitinät ja natinat hälvenevät ajan myötä. Tällaisissa tilanteissa on tärkeä muistaa syödä kuuri loppuun asti, jottei vaiva pääse uusimaan.

Kapitalismi taas on terminaalinen vaiva jonka hoito ei kuulu skenevalelääkärin olemattomaan koulutukseen.

Skenelle aiempien vuosien tutkimuksissa diagnosoitu pirstaloituminen on edelleen näkyvä ilmiö, mutta vaikuttaa olevan paranemaan päin.

Kotihoito-ohjeet – kuinka tästä eteenpäin?

Skenevalelääkäri haluaa muistuttaa potilasta, että olemme kokeneet globaalin pandemian ja lähialueellamme on arkeemme vähintään välillisesti vaikuttava sotatila. On siis syytä olla erityisen lempeitä toipumisen tiellä ja antaa tervehtymiselle aikaa! 

Skenevalelääkäri määräsi skenelle seuraavanlaiset hoitosuositukset diagnosoitujen oireiden lievittämiseksi:

• Muistakaa ja muistuttakaa kaikessa, että harrastajakenttä ja harrastus on hurjan laaja
• Olettakaa hyvää, mutta huomauttakaa aina huonosta käytöksestä
• Luokaa matalan kynnyksen tilaisuuksia joissa harrastajat voivat kohdata
• Ottakaa tuotantovälineet haltuun ja aloittakaa vallankumous!

Eikä tässä vielä kaikki…

Tässä läpikäytyjen teemojen lisäksi kysely kartoitti vastaajien kokemuksia pandemia-ajan pöytäroolipelaamisesta. Lisäksi kysyttiin perinteiset kysymykset “Onko oma pelityylisi muuttunut peliurasi aikana?” ja “Minkä toivot säilyvän iäisyyteen asti muuttumattomana roolipeliharrastuksessa?”. Niiden vastauksiin pureudun myöhemmin ajan kanssa tässä blogissa. 

Advertisement

Alfacon-hypeä!

Tänään perjantaina alkaa Alfacon Mikkelissä! Vaikket pääsisi itse paikalle, coniohjelman ennakkomateriaalit on kaikkien nähtävillä tällä nettisivuilla. Ja tietysti tästä voit lukea vähän minun ennakkopärinöitäni aiheesta! Aiemmin kirjoitin aiheesta Nörttitytöt-blogiin pääjärjestäjien haastattelun tiimoilta.

Työpajoista ehkä eniten odotan Mirka Oinosen vetämää ”Monimuotoiset pelimaailmat – inklusiivisemman maailmankirjoittamisen työpaja” -settiä. Olen pelinjohtajana vähän laiska maailmanluoja ja yleensä pelisuunnitteluni keskittyy johonkin muuhun kuin maailmaan liittyviin juttuihin.

Olen ehkä monikulttuurisuuspainotteisena kasvatustieteilijänä vähän kyllästynyt rakentelemaan uusia monimutkaisia sosiaalisia maailmoja tai mallintamaan jotain tämän maailman ongelmia fantasiassa. Ja olen tietysti transihmisenä myös itse vähemmistössä ja inklusiivisuutta vailla, mutta se ei estä minua töhöilemästä muiden vähemmistöjen kohdalla. Ja erityisesti nyt kun conipelaaminen taas on palannut kalenteriin, haluan kiinnittää tähänkin asiaan huomiota.

Mirka on tietysti itse varsin kärryillä aiheesta laadittuaan Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman ohjeen roolipeliyhdistyksille, mutta tämä on juuri sellainen aihe jossa Alfaconin osallistava työpajailu on parhaimmillaan kun pääsee kuulemaan monelta eri tyypiltä ideoita mitä ottaa huomioon.

Ihan käytännön apuvälineitä toivon saatavani Petri Leinosen ”Tuottelias Sessio 0” -työpajasta. Larppien alku- ja loppubriiffeihin löytyy jos jonkinlaista muistilistaa, mutta pöytäroolipeleihin en ole mieluista runkoa vielä löytänyt. Etenkin purkukeskusteluihin olisi mukava kuulla uusia ideoita.

Tähän asti olen varastanut esimerkiksi Noppatuurin striimeissä vetämiini kampanjan purkuihin ideoita suoraan larppien oppaista. Pöytärope on kuitenkin eri eläin ja ansaitsee käytäntöjä jotka ottaa juuri pöytäroolipelin erityispiirteet huomioon.

Ja tietenkin odotan käytäväkeskusteluja – sitä ei koskaan tiedä mitä ideoita syntyy kun pöhinöidään innokkaalla harrastajaporukalla viikonlopun yli yhdessä. Ensimmäisen Alfaconin keskustelujen pohjalta syntyi Suomen roolipeliseura ry, joten en malta odottaa mitä seuraavaksi.

Mitä se ei tarkoita kun on skeneaktiivi

Itseriittoisia omanhännännostajia ja elitistisiä kuppikuntia? Suomalaisissa yhteisöissä on melkoinen kirosana sanoa tekevänsä hyvää duunia, jopa niin pahasti, että on aika paha jos sanoo yleensäkin tekevänsä jotain. 

Se, että Alfaconia mainostettiin skeneaktiivien conina ärsytti joitakin ja moni mutisi paheksuvasti kun Suomen roolipeliseura ry perustettiin skeneaktiivien seuraksi. 

Ettäs kehtaavat, nuo elitistit! 

Ovat “skeneaktiiveina” olevinaan parempia kuin me muut, aktiivisempia, tietäjiä jotka tietävät ja roikkuvat kaiken maailman verkostoitumishäppeningeissä sen sijaan että rehellisesti harrastaisivat! 

Skeneaktiivia on sanana määritellyt tarpeensa pohjalta muunmuassa Suomen roolipeliseura ja Alfaconin järjestäjät, mutta määritelmästä ei lopulta ole ollut juuri eripuraa. Skeneaktiivi on tyyppi, joka tekee jotain aktiivisesti ropeskenen hyväksi – sana sinäänsä ei vielä tarkoita, että teot olisi jotenkin erityisen eeppisiä tai suuria, tai edes hyödyllisiä. Muutaman roolipeliarvostelun kirjoittaminen tai paikallisconin järjestelyissä auttaminen on jo aktiivisuutta skenessä. 

Nähdäkseni ainoa kriteeri skeneaktiiviudelle  on se, että tekee jotain myös muiden kuin vain oman pelipöytänsä eteen. Tätäkin määritelmää tosin voi venyttää kun otetaan huomioon niiden tyyppien merkittävä panos, jotka kehittävät uusia sääntöjä, pelimaailmoja tai hyviä käytänteitä omassa pöydässään ja vain silloin tällöin jakavat tätä salatietoa muillekin. 

Skeneaktiivi voi olla pelintekijä, coninjärjestäjä, blogaaja, vlogaaja, kriitikko tai vaikka roolipeliaiheista musiikkia tekevä tyyppi. Jos kirjoitat nokkelimman seikkailusi ylös ja laitat sen jakoon jotta muutkin pääsevät nauttimaan siitä, olet harrastanut aktiivisuutta roolipeliskenessä. Sinäkin, hyvä lukija, saatat siis tämän määritelmän perusteella olla skeneaktiivi. Kehtaatkin olla pitämättä kynttilääsi vakan alla! 

Onhan se sinällään totta, että skeneaktiivit ovat verkostoituneita, pitävät meteliä tekemisestään ja osaavat coolisti namedroppailla muita skeneaktiiveja. Ammattikehtaajuus on yksi monilta skeneaktiiveilta löytyvä piirre, joka ärsyttää sivustahuutelijoita. 

Mutta toisaalta jos ei kerro tekemisistään, työ valuu usein hukkaan. Jotta saa zinelle lukijoita, coniin kävijöitä tai omaa peliä myytyä, täytyy uskaltaa mielellään jopa kehua työn laatua. Pitää myös oppia tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa voi vaikkapa järjestää sen conin tai julkaista zinen, mielellään kannattaa tutustua myös vaikkapa nimekkäisiin pelijulkaisijoihin tai taitaviin taiteilijoihin, ehkä jopa kerätä eräänlainen oma aktiivien posse. 

Ja jossain vaiheessa jonkun roolipelinäyttelyn avajaisissa skumppalasi kädessä saattaa tulla elitistinenkin olo. 

Kaikissa harrastuspiireissä on aina niitä keskeisiä tyyppejä, jotka kutsutaan kaikkialle ja joiden ääntä kuunnellaan. Kaikissa harrastuksissa on myös niitä tyyppejä, jotka tekevät harrastamisesta muille mukavampaa, kätevämpää, mielenkiintoisempaa ja saavutettavampaa. 

Se, ovatko skeneaktiivit elitistisiä portinvartijoita vai rakasta harrastustaan paremmaksi kehittäviä visionäärejä riippuu siitä, mitä he oikeasti tekevät, ei siitä miltä se ulospäin näyttää tai miltä sana skeneaktiivi meidän mielestä kuulostaa.

Kun tehdään asioita vapaa-ajalla ja harrastuksena, ahkerimmatkaan skeneaktiivit eivät aina jaksa juurta jaksaen selittää kaikille epäilijöille, miksi heidän mielestään juuri tämän asian kehittäminen on tarpeen. 

Ja nykypäivänä kun harrastuksen sisäinen uutisvirta on vuolasta, niitä epäilijöitä riittää netti pullollaan oli hanke mikä hyvänsä. Haters gonna hate.  

Voiko harrastus kehittyä, jos me kaikki kyhjötämme omissa pelipöydissämme? Olisiko tätä harrastusta lainkaan tässä laajuudessaan ilman skeneaktiiveja? Niistä tyypeistä, jotka huutelevat omasta pelipöydästään ja koettavat latistaa skeneaktiivien innon tehdä uutta, ei lopulta ole mitään hyötyä.  

Kohti skeneaktiivin uljasta uraa?

Jos koet olevasi skenaktiivi tai sinua kiinnostaa tulla sellaiseksi, yksi hyvä paikka aloittaa on Alfacon -tapahtuma Mikkelissä. Seuraava Alfacon järjestetään 10.-12.2.2023 Otavan Opistolla ja ilmoittautumiset, ohelma-aikataulut sun muut tiedot löytyy osoitteesta alfacon.fi. 

Toinen tapa on hypätä mukaan jonkun järjestön toimintaan, useimmilla on toimijahaku aina auki ja yhdistysjutuissa pärjää ihan maalaisjärjellä. Monilla paikkakunnilla on paikallisia järjestöjä tai kerhoja, mutta etäyhteyksinkin verkostoituminen onnistuu. Suomen roolipeliseura ry, jonka puheenjohtajana toimin, etsii aktiiveja erilaisiin projekteihin tai yhdistyksen hallituksen tueksi esimerkiksi sihteerin ja jäsenvastaavan pesteihin.